Huomenna koittaa arki pojallakin, itse olen ollut jo viikon töissä. Ainakin toistaiseksi on ihan mielellään menossa uuteen tarhaan. Katsotaan huomenna miten lähdön hetken koittaessa käy ja osaanko enää reppua pakata.
Tänään kävimme Mustasaaressa retkellä, harmiksemme vedessä oli sinilevää joten uiminen jäi meidän osalta. Tiedä sitten olenko liian tiukkis tässäkin asiassa, mutta minähän en anna pojan sinilevää sisuksiinsa imeä. Muutama lapsi siellä "joi" surutta vettä uidessaan. Vanhempien katsellessa rannalta. Muutenkin olen ihmetellyt tänä kesänä muiden vanhempien edesottamuksia. Milloin asukaspuistoon tullaan piknikille ja eväskori pakataan periaatteella jokaiselle jotakin; lapsille mehut ja uimalelut, isille kaljat ja äidille valkkarit. Kyseisessä puistossa on uima-allas jossa vettä niin paljon, että noin 10v. lapset pystyy siinä uimaan. Milloin taaperot viipottaa vaippasillaan laiturinreunalla ja kukaan muu ei ole näkevinään eikä kuulevinaan mitään!
maanantai 9. elokuuta 2010
perjantai 30. heinäkuuta 2010
Liikennesääntöjä ja syksyyn valmistautumista
Käytiin jokunen päivä sitten Lasten Liikennepuistossa opettelemassa liikennesääntöjä. Hiukan huonoon aikaan päästiin perille, opetus oli juuri alkannut ja jouduimme odottelemaan vajaan tunnin seuraavan alkamista. Siinä odotellessa joutui vääntämään rautalangasta muutamaankin otteeseen, että ensin mennään luokkaan kuuntelemaan opetusta. Sen jälkeen pääsee vasta polkuautoilemaan.
Pienen pojan elämä on välillä kovaa, liuta polku-autoja aivan käden ulottuvilla, mutta ilkeä äiti ei päästä ajamaan niillä. Niillä olisi nimittäin päässyt ajamaan ilman opetustakin, mut sitä ei kerrota kaikille. Muutamaan otteeseen oon saannu sen verta pahat sydämentykytykset tuon kanssa pyöräillessä, että jollain konstilla koitettava saada malttia touhuun. Meikäläisen sanomiset kun kaikuu taas kuuroille korville, seuraava vaihe onkin kantapään kautta oppiminen.
Tunnin alkaessa mieli kuitenkin muuttui, huikkasi niin nopeeta "Okei mä meen, etten ehtinny edes Heippa sanoa.
Inssi ei ehkä ihan kerrasta olis polkuautokorttia antannut. Pikkasen ajeltiin vastaantulevien kaistoilla ja muutamaan kertaan käännyttiin kiellettyyn ajosuuntaan. Taisi Turkukin häämöttää jossain vaiheessa uhkaavasti kun joutui uukkarin tehdä kieltomerkistä huolimatta.
Ajoajan loputtua olikin jo aivan toinen ääni kellossa, olisi halunnut samantien uudelleen myöskin sinne tunnille. Siitä asti onkin aina kun sanon mennään, silmät loistaen kysynnyt ai sinne puistoon jossa opetellaan niitä sääntöjä ja liikennemerkkejä ;)
Samalla reissulla löytyi tämän syksyn vaatteet, viime kevään poistomyynnistä.
Loppujen lopuksi aika halvalla pääsin, toinen takeista ei kylläkään ole kosteus-suojattu. Lähti silti mukaan kun ei ollut hinnalla (-70%) pilattu ja sai käyttäjältään hyväksynnän. Päädyimme jälleen henkselihousut/takki yhdistelmään. Haalareita koitin ensin ehdottaa, lähinnä halvemman hinnan takia. Suostui kyllä kokeilemaan, mutta siihen loppui neuvottelut. Loppujen lopuksi housut/takki yhdistelmä tulee halvemmaksi ja on monikäyttöisempi. Takin kun voi ostaa jo valmiiksi yhtä kokoa isomman kuin housut.
Pienen pojan elämä on välillä kovaa, liuta polku-autoja aivan käden ulottuvilla, mutta ilkeä äiti ei päästä ajamaan niillä. Niillä olisi nimittäin päässyt ajamaan ilman opetustakin, mut sitä ei kerrota kaikille. Muutamaan otteeseen oon saannu sen verta pahat sydämentykytykset tuon kanssa pyöräillessä, että jollain konstilla koitettava saada malttia touhuun. Meikäläisen sanomiset kun kaikuu taas kuuroille korville, seuraava vaihe onkin kantapään kautta oppiminen.
Tunnin alkaessa mieli kuitenkin muuttui, huikkasi niin nopeeta "Okei mä meen, etten ehtinny edes Heippa sanoa.
Inssi ei ehkä ihan kerrasta olis polkuautokorttia antannut. Pikkasen ajeltiin vastaantulevien kaistoilla ja muutamaan kertaan käännyttiin kiellettyyn ajosuuntaan. Taisi Turkukin häämöttää jossain vaiheessa uhkaavasti kun joutui uukkarin tehdä kieltomerkistä huolimatta.
Ajoajan loputtua olikin jo aivan toinen ääni kellossa, olisi halunnut samantien uudelleen myöskin sinne tunnille. Siitä asti onkin aina kun sanon mennään, silmät loistaen kysynnyt ai sinne puistoon jossa opetellaan niitä sääntöjä ja liikennemerkkejä ;)
Samalla reissulla löytyi tämän syksyn vaatteet, viime kevään poistomyynnistä.
Loppujen lopuksi aika halvalla pääsin, toinen takeista ei kylläkään ole kosteus-suojattu. Lähti silti mukaan kun ei ollut hinnalla (-70%) pilattu ja sai käyttäjältään hyväksynnän. Päädyimme jälleen henkselihousut/takki yhdistelmään. Haalareita koitin ensin ehdottaa, lähinnä halvemman hinnan takia. Suostui kyllä kokeilemaan, mutta siihen loppui neuvottelut. Loppujen lopuksi housut/takki yhdistelmä tulee halvemmaksi ja on monikäyttöisempi. Takin kun voi ostaa jo valmiiksi yhtä kokoa isomman kuin housut.
Viellä pitäisi jostain muutamat kengät saada hankittua, hanskojakin joutuu viellä jokuset ostamaan. Kaikki edellisvuotiset jäi viime kevään lopulla auttamattomasti pieniksi. Kahdella parilla ei ehkä ihan pärjää, vai löytyisiköhän ne helpommin jos niitä ei olisi enempää.
perjantai 23. heinäkuuta 2010
Nyt kävi huonosti
Oltiin taas tänään pyörillä liikenteessä, asukaspuistosta lähtiessämme poika otti ja kaatui ekaa kertaa kunnolla pyörällä. Pieni ylämäki, irtohiekkaa ja pieni herpaantuminen keskittymiseen ja sitten mentiin. Putsatessani kättä poika pyysi näyttämään miltä haaveri näyttää, nähdessään haavassa olevan pienen veripisaran, totesi suureen ääneen parkuen nyt kävi huonosti. Ilman kypärää olisi oikeesti voinnut hiukan huonomminkin käydä, sen verran oli tomussa, että päänsä olisi lyönnyt.
Eilenkin sattui haaveri koiria ruokkiessa, ruokapurkista tuli viiltohaava. Sohvalla vierekkäin istuessamme ja pojan voivotelessa surkeasti totesi, tässä voi mennä yöhön asti. Pienen tauon jälkeen jatkoi, AAMUyöhön asti.
Aina jaksaa ihmetyttää miten se onkin näin nurinkurista, muutamien pahempien haavereiden sattuessa on ollut aivan sissi. Pikkuhaaverin sattuessa parutaan senkin edestä. No okei viiltohaavat on toki pahoja mut kuitenkin. Kumpainenkin isompi haaveri on tosin sattunnut päiväkodissa, mulla ei siis kuin toisenkäden tietoa asiasta. Ekalla kerralla tippui kiipeilytelineestä sillä seurauksella että yksi hammas jouduttiin poistamaan. Toisella kerralla juoksi kahden tarhakaverin kanssa pihalla, kaikki olivat kaatunneet törmättyään toisiinsa. Mun poika oli tietty ainoo siitä porukasta joka lähti tikattavaksi, tikkaaminen hoitui todistettavasti niin hienosti että lääkärikeskuksen lääkäri ja hoitajakin olivat aivan ihmeissään.
Samoin suihkussa, armotonta huutoa ja valitusta. Milloin vesi on kuumaa, milloin kylmää. Asukaspuiston uima-altaassa ei sitävastoin valiteta yhtään, vaikka vesi on jääkylmää vesijohtovettä. Mä en kastelis siinä vedessä edes pikkuvarvasta. Kysyttäessä onko vesi kylmää toteaa vaan on tää vähä kylmää, ei ihan lämmintä ja jatkaa iloisena polskimista!
Eilenkin sattui haaveri koiria ruokkiessa, ruokapurkista tuli viiltohaava. Sohvalla vierekkäin istuessamme ja pojan voivotelessa surkeasti totesi, tässä voi mennä yöhön asti. Pienen tauon jälkeen jatkoi, AAMUyöhön asti.
Aina jaksaa ihmetyttää miten se onkin näin nurinkurista, muutamien pahempien haavereiden sattuessa on ollut aivan sissi. Pikkuhaaverin sattuessa parutaan senkin edestä. No okei viiltohaavat on toki pahoja mut kuitenkin. Kumpainenkin isompi haaveri on tosin sattunnut päiväkodissa, mulla ei siis kuin toisenkäden tietoa asiasta. Ekalla kerralla tippui kiipeilytelineestä sillä seurauksella että yksi hammas jouduttiin poistamaan. Toisella kerralla juoksi kahden tarhakaverin kanssa pihalla, kaikki olivat kaatunneet törmättyään toisiinsa. Mun poika oli tietty ainoo siitä porukasta joka lähti tikattavaksi, tikkaaminen hoitui todistettavasti niin hienosti että lääkärikeskuksen lääkäri ja hoitajakin olivat aivan ihmeissään.
Samoin suihkussa, armotonta huutoa ja valitusta. Milloin vesi on kuumaa, milloin kylmää. Asukaspuiston uima-altaassa ei sitävastoin valiteta yhtään, vaikka vesi on jääkylmää vesijohtovettä. Mä en kastelis siinä vedessä edes pikkuvarvasta. Kysyttäessä onko vesi kylmää toteaa vaan on tää vähä kylmää, ei ihan lämmintä ja jatkaa iloisena polskimista!
keskiviikko 21. heinäkuuta 2010
Lontoon matkakertomus ynnä muita kuulumisia
Josko jotain tännekkin päivittelisi, meno on taas ollut sellaista että vanha ei perässä pysy.
Juhannusviikon Maanantaina starttasimme viimein kauan odotetulle Lontoon matkalle, pienten lisämutkien kautta. Kevään aikana kun sai jännätä väistyykö tuhkapilvi ollenkaan yltämme ja lisäksi joku älypää oli keksinnyt yrittää tuikata juna-aseman tuleen. Junat oli sen vuoksi myöhästelleet reilusti heti ilkivallanteon jälkeen. Soittaessani VR:lle vakuutteli että liikenne on normalisoitunnut ja samainen juna oli Lauantainkin jo ollut täysin ajoissa Tampereella. Eikä ollut puhettakaan, että olisin voinnut kuluitta vaihtaa e-lipput aikaisempaan junaan.
Pojan märkärupi joka oli jo kertaalleen parantunnut äityi ilmeisesti stressin takia. Sunnuntai-yönä varasin netin kautta ensimmäisen vapaan ajan lääkäriasemallemme, heräsimme kuitenkin Maanantaina jo ennen kuutta joten lähdimme hyvissä ajoin polkemaan lääkäriä kohti. Ilmoittautuessamme kysyin olisiko mitenkään mahdollista, että pääsisimme välipotilaana jo aikasemmin.Sehän onnistui ja niinpä olimme resepti kourassa ennen ysiä odottelemassa apteekin aukeamista, varaamani aika kun oli vasta klo 9:20. Mitenhän olisi onnistunnut terveyskeskuksessa moinen, aika vahva aavistus asiasta kyllä on. Farmaseutti pudotti sitten seuraavan pommin, lääke vaatii kylmäsäilytyksen mieluiten myös koko matkan ajan. Eipä siinä mitään, arvatkaapa olinko ottannut kylmäkallet pois pakkasesta talven ajaksi. Kun eihän niitä talvisin tarvii ja jossain vaiheessa talvea pakastin oli jotensakin täysi. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, soittaessani mummolaan kysyäkseni olisiko heillä kylmäkalleja kuuluu taustalta PIIP, PIIP, PIIP Kaisaniemi. Selvä se ovat siis lähtenneet todella aikaisin hekin liikkeelle. Siispä annoin luppoajan tehtävän, etsikää kauppa joka myy valmiiksi pakastettuja kylmäkalleja. Molemmat muisteli nimittäin joskus nähneensä moisia.
Tää matka on siis se josta on puhuttu pitkin talvea tähän tyyliin "koska me lähetään sinne LONTOOSEEN, montako YÖTÄ mun pitää viellä nukkuu et me lähetään LONTOOSEEN, mä haluun jo matkustaa sillä kakskerrosbussilla ja mä haluun jo mennä ostaa sen kakskerrosbussin. Mä tahon jo lentokoneeseen, nyt mä oon jo nukkunnu AINAKIN VIIS yötä. Montako yötä mun pitää viellä nukkuu" ym. ym. tätä listaa vois jatkaa loputtomiin.
Muutaman kerran illalla ihmettelin outoa hiljaisuutta, yläkerrasta kuului vastaus et menin jo nukkumaan et yöt menis nopeempaa =)
Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunnut, (ainakin meidän osalta, siskolla ja äidilläni voi olla toinen näkökanta asiaan). Mummo kuulemma lepuuttaa vielläkin jalkojaan ja siskolle kävi perustavaa laatua oleva tapaturma pakatessa. Sarjassamme; älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon.
Lentomatka meni hyvin, muutama koska ollaan perillä, ollaanko jo perillä kommentti tosin kuului. Paluumatkasta en sitä vastoin puhu mitään. Taksimatkalla hotellille joka kesti tovin jos toisenkin poika nukahti, ei ihmekkään kun olimme heränneet ennen kuutta ja sai oikeesti huhuilla herätyys, mikä maa mikä valuutta. Matka oli pituudeltaan juuri sopiva, lähdimme siis Maanantaina paluu oli saman viikon Perjantaina. Torstaina alkoi kuulua kommentteja tähän suuntaan, lähdetään jo kotiin tullaan joskus uudestaan.
Matkakuvia ja muuta reissutunnelmia tulossa myöhemmin!
Juhannusviikon Maanantaina starttasimme viimein kauan odotetulle Lontoon matkalle, pienten lisämutkien kautta. Kevään aikana kun sai jännätä väistyykö tuhkapilvi ollenkaan yltämme ja lisäksi joku älypää oli keksinnyt yrittää tuikata juna-aseman tuleen. Junat oli sen vuoksi myöhästelleet reilusti heti ilkivallanteon jälkeen. Soittaessani VR:lle vakuutteli että liikenne on normalisoitunnut ja samainen juna oli Lauantainkin jo ollut täysin ajoissa Tampereella. Eikä ollut puhettakaan, että olisin voinnut kuluitta vaihtaa e-lipput aikaisempaan junaan.
Pojan märkärupi joka oli jo kertaalleen parantunnut äityi ilmeisesti stressin takia. Sunnuntai-yönä varasin netin kautta ensimmäisen vapaan ajan lääkäriasemallemme, heräsimme kuitenkin Maanantaina jo ennen kuutta joten lähdimme hyvissä ajoin polkemaan lääkäriä kohti. Ilmoittautuessamme kysyin olisiko mitenkään mahdollista, että pääsisimme välipotilaana jo aikasemmin.Sehän onnistui ja niinpä olimme resepti kourassa ennen ysiä odottelemassa apteekin aukeamista, varaamani aika kun oli vasta klo 9:20. Mitenhän olisi onnistunnut terveyskeskuksessa moinen, aika vahva aavistus asiasta kyllä on. Farmaseutti pudotti sitten seuraavan pommin, lääke vaatii kylmäsäilytyksen mieluiten myös koko matkan ajan. Eipä siinä mitään, arvatkaapa olinko ottannut kylmäkallet pois pakkasesta talven ajaksi. Kun eihän niitä talvisin tarvii ja jossain vaiheessa talvea pakastin oli jotensakin täysi. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, soittaessani mummolaan kysyäkseni olisiko heillä kylmäkalleja kuuluu taustalta PIIP, PIIP, PIIP Kaisaniemi. Selvä se ovat siis lähtenneet todella aikaisin hekin liikkeelle. Siispä annoin luppoajan tehtävän, etsikää kauppa joka myy valmiiksi pakastettuja kylmäkalleja. Molemmat muisteli nimittäin joskus nähneensä moisia.
Tää matka on siis se josta on puhuttu pitkin talvea tähän tyyliin "koska me lähetään sinne LONTOOSEEN, montako YÖTÄ mun pitää viellä nukkuu et me lähetään LONTOOSEEN, mä haluun jo matkustaa sillä kakskerrosbussilla ja mä haluun jo mennä ostaa sen kakskerrosbussin. Mä tahon jo lentokoneeseen, nyt mä oon jo nukkunnu AINAKIN VIIS yötä. Montako yötä mun pitää viellä nukkuu" ym. ym. tätä listaa vois jatkaa loputtomiin.
Muutaman kerran illalla ihmettelin outoa hiljaisuutta, yläkerrasta kuului vastaus et menin jo nukkumaan et yöt menis nopeempaa =)
Reissu oli kaiken kaikkiaan onnistunnut, (ainakin meidän osalta, siskolla ja äidilläni voi olla toinen näkökanta asiaan). Mummo kuulemma lepuuttaa vielläkin jalkojaan ja siskolle kävi perustavaa laatua oleva tapaturma pakatessa. Sarjassamme; älä tee niinkuin minä teen vaan niinkuin minä sanon.
Lentomatka meni hyvin, muutama koska ollaan perillä, ollaanko jo perillä kommentti tosin kuului. Paluumatkasta en sitä vastoin puhu mitään. Taksimatkalla hotellille joka kesti tovin jos toisenkin poika nukahti, ei ihmekkään kun olimme heränneet ennen kuutta ja sai oikeesti huhuilla herätyys, mikä maa mikä valuutta. Matka oli pituudeltaan juuri sopiva, lähdimme siis Maanantaina paluu oli saman viikon Perjantaina. Torstaina alkoi kuulua kommentteja tähän suuntaan, lähdetään jo kotiin tullaan joskus uudestaan.
Matkakuvia ja muuta reissutunnelmia tulossa myöhemmin!
keskiviikko 9. kesäkuuta 2010
Reissumiehen kotiinpaluu, krokotiilinkyyneleitä ja apinoita
Poika kotiutui perunanistutusreissultaan eilen illansuussa. Perunat oli saatu maahan, potkittu palloa ja käyty "satumetsässä" Ensimmäisten kysymysten joukossa jotka poika esitti oli "Joko vessa on valmis?" Luulin että (remonttimies)***** on täällä. Samantein kipaistiin tarkistuskäynnille, jonka jälkeen totesi "Ei ole viellä valmis" Saman asian olin hänelle jo sanonnutkin, mut pitäähän se käydä itse omin silmin toteamassa ennenkuin uskotaan miten homma on. Tänään putkari kävi liimaamassa vessanpöntön paikoilleen ja käsienpesualtaaseenkin tulee taas juokseva vesi.
Fiksuna oli jättänyt pahvilapun vessanpöntön päälle jossa luki "liimattu 08.06.2010 ei saa käyttää" Hyödyllisempi tieto olisi kyllä ollut, että koska siihen saapi taas istahtaa!
Illanmittaan kyselin, että oliko ollut yhtään mua ikävä. Vastaukseksi ravisteli päätään eikä mitään myöntännyt vaikka kuinka kyselin. Totesi vaan "en edes itkennyt yhtään" No illan mittaan oli itku sitävastoin tosi herkässä, urheasti kuitenkin taisteli kyyneleitä vastaan silloinkin kun eväsin vaahtokylvyn ja passitin vaan suihkuun ja pikaiseen sellaiseen ja jopa pesin hiukset. (Kello alkoi olla jo aikasta paljon ja aamulla suht aikainen herätys tarhan Korkeasaareen suuntautuvan kevätretken johdosta).
Iltasadun jälkeen sängyssä musiikkia kuunnellessa rutisti kaulasta hyvinkin voimakkaasti. Yrittäessäni edes hiukan nostaa päätäni totesi yksikantaan en päästä sua mihkään ennenkuin kaksi kappaletta on loppunnut.
Aamulla sitten tapahtui se joka katkaisi kamelilta selän. Pyöräilykypärää päähän laittaessa meinas jo mennä heemo. Oli vasta opittu taito päässyt hiukan ruostumaan. No kypärä saatiin päähän ilman suurta draamaa ja poika juoksee suu mä onnistuin virneessä pyörälleen. Mä kävelen sillä välin omalle pyörälleni ja olen menossa avaamaan porttia kun selän takaa kuuluu hätääntynnyt huuto ÄITII, kato mun pyörää.Samalla poika juoksee suuri krokonkyynel silmässä portille. Olin ihan varma et nyt pyörästä on vähintäänkin rengas tyhjänä ja myöhästytään retkellelähdöstä ym. no eikä mitä satulalla oli linnunkakkaa ;)
Loppu hyvin kaikki hyvin satula saatiin puhtaaksi ja ehdimme tarhalle ennen lähtöaikaa. Ja juttua on riittännyt leijonista ja punapaviaaneista pitkin iltaa.
Fiksuna oli jättänyt pahvilapun vessanpöntön päälle jossa luki "liimattu 08.06.2010 ei saa käyttää" Hyödyllisempi tieto olisi kyllä ollut, että koska siihen saapi taas istahtaa!
Illanmittaan kyselin, että oliko ollut yhtään mua ikävä. Vastaukseksi ravisteli päätään eikä mitään myöntännyt vaikka kuinka kyselin. Totesi vaan "en edes itkennyt yhtään" No illan mittaan oli itku sitävastoin tosi herkässä, urheasti kuitenkin taisteli kyyneleitä vastaan silloinkin kun eväsin vaahtokylvyn ja passitin vaan suihkuun ja pikaiseen sellaiseen ja jopa pesin hiukset. (Kello alkoi olla jo aikasta paljon ja aamulla suht aikainen herätys tarhan Korkeasaareen suuntautuvan kevätretken johdosta).
Iltasadun jälkeen sängyssä musiikkia kuunnellessa rutisti kaulasta hyvinkin voimakkaasti. Yrittäessäni edes hiukan nostaa päätäni totesi yksikantaan en päästä sua mihkään ennenkuin kaksi kappaletta on loppunnut.
Aamulla sitten tapahtui se joka katkaisi kamelilta selän. Pyöräilykypärää päähän laittaessa meinas jo mennä heemo. Oli vasta opittu taito päässyt hiukan ruostumaan. No kypärä saatiin päähän ilman suurta draamaa ja poika juoksee suu mä onnistuin virneessä pyörälleen. Mä kävelen sillä välin omalle pyörälleni ja olen menossa avaamaan porttia kun selän takaa kuuluu hätääntynnyt huuto ÄITII, kato mun pyörää.Samalla poika juoksee suuri krokonkyynel silmässä portille. Olin ihan varma et nyt pyörästä on vähintäänkin rengas tyhjänä ja myöhästytään retkellelähdöstä ym. no eikä mitä satulalla oli linnunkakkaa ;)
Loppu hyvin kaikki hyvin satula saatiin puhtaaksi ja ehdimme tarhalle ennen lähtöaikaa. Ja juttua on riittännyt leijonista ja punapaviaaneista pitkin iltaa.
lauantai 5. kesäkuuta 2010
Omituisia töimiehiä, raperperipiirakkaa ja piiitkä lapsivapaa viikonloppu
Aika tasan vuosi on vierähtännyt siitä kuin poika oli viimeksi yökylässä mummolassa. Eilen poika lähti Papan ja muun porukan kanssa mökille istuttamaan perunoita. Ja mitä meikäläinen tekee, No nukkuu mitäs muutakaan. Aikomus oli että olisin radalle lähtennyt mutta niinhän siinä kävi kun sohvalle menin ajatuksena, ihan pikkasen vaan lepuutan tässä. Heräsin sitten klo 23.00 sekunnin murto-osan mietin mietin et viellähän sitä vois lähtee paikalliseen, mutta kiipesin kiltisti yläkertaan nukkumaan. Ja mitä tästä opimme, siis mä en tule toimeen ilman mun omaa pientä päikkäreiltä herättäjää. Toimii meinaan mainiosti kun rojahdan sohvalle kun lastentunti alkaa niin viimeistään PikkuKakkosen loputtua kuuluu Äitii nyt se loppu. Ja siihen loppui myös meikäläsen päikkärit.
Aamulla sitten heräsin hiukan ennen kuutta, eikä väsyttännyt enää tippakaan, nyt olen tuhonnut jo pannullisen kahvia.
Viime viikonloppuna mekin leivoimme kesän pakollisen raparperipiirakan.
Tässä alakerran tilanne pari viikkoa sitten
Ja ne omituset töimiehet, viime Sunnuntai-aamuna katselimme pojan kanssa yläkerrassa PikkuKakkosta kun aloin kuunnella että alakerrasta kuuluu jotain ääntä. No remonttimieshän se siellä oli kahdeksalta laatoittamassa toista vessaa ja nyt sen osalta olla tässä vaiheessa
Alakerran tämänhetkinen tilanne
Eli alakerrassa oltaisiin saunaa, pientä fiksausta ja loppusiivousta vaille valmiita ja yläkertaan on viellä uudet kalusteet ostamatta. Sitten pääsis viettämään J&H Spaan Grad Openinkia ja Kesälomaa... toiveissa siintää että tää projekti viimein olis päätöksessä. Johan tässä on puolisen vuotta vierähtännyt siitä kun ekan remppasopimuksen allekirjoitin.
Aamulla sitten heräsin hiukan ennen kuutta, eikä väsyttännyt enää tippakaan, nyt olen tuhonnut jo pannullisen kahvia.
Viime viikonloppuna mekin leivoimme kesän pakollisen raparperipiirakan.
Työnjakona oli poika pilkkoi rapatit ja mansikat, minä tein taikinan.
Remonttirintamallakin alkaa näyttää aika hyvältä. Alakerran J&H Spaa alkaa olla valmis. Lattialämmityskin likipitäen kytketty näin kesänkorvalla ;) Amme on ollut kiitettävän ahkerassa käytössä ja osittannut olevan aika hyödyllinen kapine iltapesulle/toimille patistamisessa. Toimii nimittäin aika hyvin kun asettaa vaihtoehdoksi kun ei meinaa leikeille loppua tulla, menetkö pikasuihkuun vai vaahtokylpyyn. Aika nopeeta kuuluu nyt on leikit loppu! Eikä tuo vedenkulutuskaan loppupeleissä ainakaan lisäänny, aikasemmin kun tuo viihtyi suihkussa ainakin sen 15-20min. ja sittenkin joutui yksinkertaisesti vaan laittamaan hanan kiinni. Normi-iltoina en laita ammeeseen vettä kuin sen verran, että varpaat on juuri ja juuri pinnan alla. Siitä on sekin hyöty, että vesi jäähtyy aika nopeeta. Etenkin viellä kun ei tuo lämmitys ole kytketty.
Tuppaa meinaan nuo iltatoimet viedä kohtuuttomasti aikaa, ottaen huomioon että aamuherätykset on usein klo 5.00 (pojalla) mulla viellä puolisen tuntia aikasemmin.
Tuppaa meinaan nuo iltatoimet viedä kohtuuttomasti aikaa, ottaen huomioon että aamuherätykset on usein klo 5.00 (pojalla) mulla viellä puolisen tuntia aikasemmin.
Ja ne omituset töimiehet, viime Sunnuntai-aamuna katselimme pojan kanssa yläkerrassa PikkuKakkosta kun aloin kuunnella että alakerrasta kuuluu jotain ääntä. No remonttimieshän se siellä oli kahdeksalta laatoittamassa toista vessaa ja nyt sen osalta olla tässä vaiheessa
Alakerran tämänhetkinen tilanne
Eli alakerrassa oltaisiin saunaa, pientä fiksausta ja loppusiivousta vaille valmiita ja yläkertaan on viellä uudet kalusteet ostamatta. Sitten pääsis viettämään J&H Spaan Grad Openinkia ja Kesälomaa... toiveissa siintää että tää projekti viimein olis päätöksessä. Johan tässä on puolisen vuotta vierähtännyt siitä kun ekan remppasopimuksen allekirjoitin.
torstai 20. toukokuuta 2010
Retro kylppäri
Tänään purettiin yläkerran vessa. Allaskaapin alta löytyi aika mielenkiintoinen onkalo, muutaman vuoden kun olisi siellä viellä muhinnut niin olisi aika hyvin homeessa ollut. Muutaman kerran kun on tuo käsienpesu eräällä vaihtunnut pesusieni laivan uittamiseksi aivan yllättäen. Lisäksi lavuaarin poistoputki veteli aivan viimeisiään. Oli lähes läpi ruostunnut. Onneksi urakoitsija teki sen verran hyvän tarjouksen että en voinnut kieltäytyä lisäremontista.
Poikakin totesi kuvia ottaessani: Noi seinät on hyvän näköstä puuta, jätetään tää näin.
Ei puutu enää kuin riuku niin homma hoituu :)
torstai 4. maaliskuuta 2010
Karhu nukkuu, karhu nukkuu...
Täällä heräillään pikkuhiljaa talviunilta ;) Tovi on päässyt vierähtämään viime postauksesta. Olemme viime kuukaudet etupäässä keskittyneet työntekoon. Uskomattoman puuduttavaa touhua vuorotyön teko näin talven pimeydessä. Lisäksi kun joka toinen viikko on vain yksi vapaapäivä. Kylppäriremonttikin on tosin viimein edistynnyt ikuisuusprojektista tekemiseksi.
Eilen erehdyin menemään Faijan kanssa tutkailemaan laattavalikoimaa. Siitähän ei tullut niin mitään, lopputuloksena jotakuinkin ekan kaupan ekat (halvimmat) laatat kainaloon ja äkkiä kassan kautta ulos. Mitään koristelaattojahan ei tarvita boordeista puhumattakaan. Ei muuta kuin valkoista 60-luvun 15*15 laattaa vaan seinään se on siinä, eikä kuulemma miksikään muutu vaikka niitä kuin katselis. Remonttimiehen ehdottama isompi 20*30 laatta on kuulemma liian iso ja se ehdotti kuulemma sitä vaan sen takia että laatoittaminen sujuu paljon nopeammin.
Ja nyt ei mitään kylpyammettakaan tarvita, kaikkihan ottaa niitä nyt pois. On kuulemma poika niin kova menemään ettei se missään ammeessa malta olla. Ihmeesti tuo vaan tarhassakin välillä viihtyy tunninkin "kuplakylvyssä" eli vaahtokylvyssä. Tosin eilen kun vilkastiin samalla ammeita totesi "Noin Syvä" tarhassa kun ei varsinaisesti ole ammetta vaan normaalia syvempi suihkuallas.
P.S. Joulupukki päätyi sitten tuomaan sekä sen Lego-merirosvolaivan että Muumi-Laivan. Sillä seurauksella että nyt vingutaan Muumi-taloa. Perusteluina "Pitäähän niiden Muumien joskus päästä kotiinkin, ei ne voi aina vaan seilata merellä"
Eilen erehdyin menemään Faijan kanssa tutkailemaan laattavalikoimaa. Siitähän ei tullut niin mitään, lopputuloksena jotakuinkin ekan kaupan ekat (halvimmat) laatat kainaloon ja äkkiä kassan kautta ulos. Mitään koristelaattojahan ei tarvita boordeista puhumattakaan. Ei muuta kuin valkoista 60-luvun 15*15 laattaa vaan seinään se on siinä, eikä kuulemma miksikään muutu vaikka niitä kuin katselis. Remonttimiehen ehdottama isompi 20*30 laatta on kuulemma liian iso ja se ehdotti kuulemma sitä vaan sen takia että laatoittaminen sujuu paljon nopeammin.
Ja nyt ei mitään kylpyammettakaan tarvita, kaikkihan ottaa niitä nyt pois. On kuulemma poika niin kova menemään ettei se missään ammeessa malta olla. Ihmeesti tuo vaan tarhassakin välillä viihtyy tunninkin "kuplakylvyssä" eli vaahtokylvyssä. Tosin eilen kun vilkastiin samalla ammeita totesi "Noin Syvä" tarhassa kun ei varsinaisesti ole ammetta vaan normaalia syvempi suihkuallas.
P.S. Joulupukki päätyi sitten tuomaan sekä sen Lego-merirosvolaivan että Muumi-Laivan. Sillä seurauksella että nyt vingutaan Muumi-taloa. Perusteluina "Pitäähän niiden Muumien joskus päästä kotiinkin, ei ne voi aina vaan seilata merellä"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)