Oltiin taas tänään pyörillä liikenteessä, asukaspuistosta lähtiessämme poika otti ja kaatui ekaa kertaa kunnolla pyörällä. Pieni ylämäki, irtohiekkaa ja pieni herpaantuminen keskittymiseen ja sitten mentiin. Putsatessani kättä poika pyysi näyttämään miltä haaveri näyttää, nähdessään haavassa olevan pienen veripisaran, totesi suureen ääneen parkuen nyt kävi huonosti. Ilman kypärää olisi oikeesti voinnut hiukan huonomminkin käydä, sen verran oli tomussa, että päänsä olisi lyönnyt.
Eilenkin sattui haaveri koiria ruokkiessa, ruokapurkista tuli viiltohaava. Sohvalla vierekkäin istuessamme ja pojan voivotelessa surkeasti totesi, tässä voi mennä yöhön asti. Pienen tauon jälkeen jatkoi, AAMUyöhön asti.
Aina jaksaa ihmetyttää miten se onkin näin nurinkurista, muutamien pahempien haavereiden sattuessa on ollut aivan sissi. Pikkuhaaverin sattuessa parutaan senkin edestä. No okei viiltohaavat on toki pahoja mut kuitenkin. Kumpainenkin isompi haaveri on tosin sattunnut päiväkodissa, mulla ei siis kuin toisenkäden tietoa asiasta. Ekalla kerralla tippui kiipeilytelineestä sillä seurauksella että yksi hammas jouduttiin poistamaan. Toisella kerralla juoksi kahden tarhakaverin kanssa pihalla, kaikki olivat kaatunneet törmättyään toisiinsa. Mun poika oli tietty ainoo siitä porukasta joka lähti tikattavaksi, tikkaaminen hoitui todistettavasti niin hienosti että lääkärikeskuksen lääkäri ja hoitajakin olivat aivan ihmeissään.
Samoin suihkussa, armotonta huutoa ja valitusta. Milloin vesi on kuumaa, milloin kylmää. Asukaspuiston uima-altaassa ei sitävastoin valiteta yhtään, vaikka vesi on jääkylmää vesijohtovettä. Mä en kastelis siinä vedessä edes pikkuvarvasta. Kysyttäessä onko vesi kylmää toteaa vaan on tää vähä kylmää, ei ihan lämmintä ja jatkaa iloisena polskimista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti