meidän ja monen muun osalta. Meidän molemmissa lähipuistoissa on ollut menneinä kesinä kymmeniä syöjiä. Nyt kävimme naapuri"kylän" puolella ja siellä oli satoja lapsia. Ruuan jakajat olivat kyllä tosi tehokkaita ja plussana viellä, että henkilökunta on ajatellut aikuisiakin. Tarjolla on salaatti ja leipä erittäin inhimilliseen hintaan 2 euroa.
Aamupuuron jälkeen suuntana oli urheilukenttä ja urheilukoulu. Urheilukentälle löysimme minun mittapuun mukaan hyvin. Soppapuistoa etsimme tovin, tyyli oli tässä jossain ihan lähellä se on. Olin jo luovuttamaisillani kun huomasin kolme tyttö, joilla oli leivät ja mehupullot käsissä..ei muuta kuin perään. Mutkan takana puisto jo näkyikin, olimme siis olleet todella lähellä.
Ruokalauluna kyseisessä puistossa oli tuttu laulu ihka ensimmäiseltä puistoruokailuvuodelta. Kylmät väreet meni taas selkäpiitä pitkin, kun samalla muistelin niitä aikoja. Silloin J oli 2v. ja olin kotihoidontuella ja kuvittelin olevani väsynnyt. Juu, en ollut jos vertaa nykytilanteeseen.
Tule, tule kanssani oman katon alle
mökki on rakennettu niityn reunamalle,
kirkas on ikkuna ja punainen on seinä
niityllä heiluvi heinä.
Leikimme ja laulamme, laitamme ruokaa,
rakkahat lapset syökää ja juokaa,
puuroa padastamme kaikille riittää,
muistamme kauniisti kiittää.
Fillarointi kilometrejä kertyi tänään ainakin se 10km, pitääkin vaihtaa jälleen kerran paristot matkamittariin. Jos ne tällä kertaa kestäisivät, jopa kaksi viikkoa. Viimeksi mittari hyytyi jotakuinkin viikossa.
Lopuksi päivän naurupläjäys by J.
"Mun pitää viel jaksaa sinne LINTSILLE. Mä meen pesee hampaat" Oli siis menossa nukkuu,...vessan ovella äkkäs hellalla paistuvan ruuan...AI NIIN, se RUOKA. Painu siis samantien takas soffalle jatkaa pikkukakkosen katsomista, itselleen naureskellen katsoi ohjelman loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti